Korpilahdella jälleen

Vähän oon hei ylpee otsikosta! Se on niiiiiiiiiiin omaperäinen. Not. Mut ainakin edes informatiivinen. Olen siis kotona jälleen. Kolmas viikko starttaa. Ihan uskomatonta! Kämppä alkaa tuntua enemmän kodilta, toin vähän tavaraa... Äiti osti kynnysmaton (se on ehkä hirvein IKINÄ), kun halvalla sai ja sellaista tarvii, ja sit pienen kylppärimaton ja käytävämaton meidän eteiseen. Sitten toin jäämistöstä korivaunun vessaan ja sellasen nurkkahyllykön suihkuun. Ja tietty pienen maton keittiöön ja meidän työpöytien eteen. Eikä pidä unohtaa punaisiin pöydänalusmattoihin sointuvia istuinpäällisiä ;D

Voi vitsit. Mä vaan jaarittelen. Tajusin, että oon periaatteessa seuraavat viis viikonloppua kiinni, kun alkaa se kemia.. Lauri lupas tulla käymään joku viikonloppu, ja sit mietin, että ehkä joskus vois mennä lauantaina Jyväskylästä päin käymään Tampereella. Ei se matka niin pitkä kuitenkaan ole. Hassua muuten, että vaikka oon mieltänyt tän Korpilahden jo kodiksi puhun kuitenkin aina kotiin menemisestä myös sillon, kun oon Tampereelle menossa. Eihän mulla siellä varsinaisesti mitään kotia ole. Kirjat on siiretty tänne. Vaikka mahtaako tuo niin vakavaa olla (:

Hui. Mira kotiutui ja ollaan tovi viuhdottu ympäri kämppää järjestellen omia tavaroitamme paikoilleen. Ei kai tässä muuta. Mun aivot teki stopin : D Menen juomaan kolmioyskänlääkettäni ja olen vielä enemmän sekaisin ---->