♥

Kuukausi.

Sit me ollaan ulkona tästä opistosta.

Pitkään mietin, haluunko mä tehä tätä postausta. Oon niin itsekriittinen eikä tämmönen avautuminen tuu mulle niin luonnostaan. Mut oon pyöritelly näitä ajatuksia päässäni jo hetken, varsinkin nyt linjamatkan jälkeen. Ei tässä läheskään kaikkee oo, mutta edes jotain ajatuksia pois mun päästä. :)

Tää vuosi on ollu jotain ihan tajuttoman upeeta. Mä oon niin ilonen siitä, että me kaikki päädyttiin tänne samaan aikaan. Just me, just tänä vuonna. En ois ikinä uskonu että näin nopeesti vois muodostuu näin tiivis, loistava porukka. Te ootte niin mahtavia tyyppejä, jokanen teistä. Se, että on päässy osaks tämmöstä yhteisöö, näin samanhenkiseen porukkaan... se on vaan jotain ihan mieletöntä.

En voi tajuta, miten nopeesti aika on kulunu. Vastahan me tultiin tänne, vasta esittäydyttiin, käytiin ekassa saunaillassa. Räjäytettiin pankki jo Korpilahti Actionissa. Ne ekat bileet, kun me oltiin kaikki vihreitä, meiän kämpän seinillä ei ollu vielä mitään sälää ja Keisari tarjos meille ensimmäiset bioshotit.

Ei me ees tunnettu toisiamme vielä sillon, ei oikeesti. Ja silti meiän yhteishenki on ollu katossa alusta alkaen.

Tähän vuoteen on mahtunu niiiin paljon. Vaikka me valitetaankin ettei oo ehitty toteuttaa puoliakaan suunnitelmista. Johtuu vaan meiän vilkkaasta mielikuvituksesta, ei ihme ettei kaikkee mitä on tullu mieleen oo ehtiny toteuttaa ;)

Niin, Alkio loppuu ihan kohta. Tässä Korpilahti -kuplassa neljä viikkoo ei oo yhtään mitään. Mut vaikka jo pelkästään se, että me lähetään täältä pois on surullista, se ei oo mun suurin huolen aihe. Teistä on tullu mulle niin tärkeitä, enkä mä oo hyvä luopumaan ihmisistä. Eniten mä pelkäänkin just sitä, luopumista. Sitä, että me lähetään täältä pois, enkä mä kuule teistä enää. Mä toivon ettei niin käy, ja haluun myös uskoo niin. Mut vaikka käviskin, mä en silti unoha teitä.

Enkä mä unoha tätä lukuvuotta.

Uskallan melkeen väittää, että tää on kokonaisuudessaan ollu mun elämän ikimuistosin vuosi, ellei jopa paras.

Niin, että pähkinän kuoressa: Kiitos. Tää on ollu mahtavaa, te ootte ihania! ♥

Peace out ja hali jokaselle!!!

(Ja kyllä, it's cheesy, I know. Midnight rambling... Mut nyt se on muuallakin, kun pelkästään mun päässä. Ja jos tää postaus katoaa täältä, niin se tarkottaa et mun itsekritiikki on ottanu vallan :D)